Hanna Varis, maalauksia ja grafiikkaa; Satu Nikku, kollaaseja

6 lokakuu 2010 - 24 lokakuu 2010

Hanna Varis - Maalauksia ja grafiikkaa

Galleria Kapriisissa on samanlainen kokonaisuus Hanna Variksen teoksia, kuin viime kesän renessanssiaiheisessa Aikamatkailija-näyttelyssä Turun linnassa, josta Seppo Metso Turun Sanomista kirjoitti seuraavasti:

’Eurooppalaisen kiertävän yliopisto Nuropen monet sessiot lienevät syventäneet taiteilijan omistautumista eurooppalaisen ja myös orientaalisen taiteen historialle.

Variksen lähtökohta on älyllinen, mutta toteutuksessa on myös jotain naivia ja tunteisiin vetoavaa. Hän varioi värikylläistä symboleihin ja myytteihin perustuvaa kuvastoaan käsityöläisen huolellisuudella ja myös herkästi. Etsauksissa sudenkorennon siipikin on kuin ohuesta kultalangasta punottu.

Teoksista löytää monia jumaltenmetsästäjä Joseph Campbellin yhteen kokoamia maailmanselityksistä elämänpuusta alkaen. Kun hyvän aihepiirin on kerran löytänyt, miksi luopua siitä.’

Satu Nikku - Blue

Hokema ”on lottovoitto syntyä suomeen” on nyt totta, kun Suomi on listattu maailman parhaaksi maaksi asua. Tuhansien järvien maa saa tunnustusta hyvästä koulutusjärjestelmästä, terveydenhuollosta ja ihmisten onnellisuudesta. Maailman paras maa on mahdollisuuksien maa. Eri asia sitten on, ketkä saavat kiinni näistä mahdollisuuksista. Eriarvoisuus on kasvussa ja perhetausta määrää edelleen menestymisen asteen.

Ennen ihmiset elivät maasta ja metsästä. Asuttiin luonnon lähellä ja yhteisöt olivat pieniä. Kuuluttiin vahvasti jokonkin paikkaan, kyläyhteisöön ja sukuun. Luontoa kunnioitettiin ja vanhoja puita pidettiin pyhinä. Myytit metsien hengistä elivät osana ihmisten uskomuksia. Ihminen oli osa ympäröivää luontoa. Suuren muuton jälkeen tilanne muuttui radikaalisti. Kaupungistumisen myötä lähiöistä tuli kotipaikkoja entisille maalaisille. Metsät korvattin asfalttipihoilla. Lähiobaarista etsittiin uutta yhteisöllisyyttä. Jotkut sitä löysivät, toiset eivät.

Nykyään kaupungit muodostavat monimuotoisen yhteisön, jossa yhteenkuuluvuutta määrittävät enemmänkin ammatti ja status kuin paikkakuntalaisuus. Ystäväpiirit muodostavat tärkeän sosiaalisten suhteiden verkoston. Samaan aikaan suvun tärkeys on vähentyntyt. Perhekeskeisyys lisääntyy, mutta toisista huolehtiminen vähenee. Maailman paras maa pitää kyllä huolta jäsenistään ilmankin yhteisöllisyyttä ja välittämistä.

Blue (sininen) tarkoittaa myös alakuloa. Olemme itsemurhatilastoissa Euroopan keskitasoa, mutta silti meillä tehdään kolme itsemurhaa päivässä! Oletettavasti onnellisuus ei ole tavoittanut tämän teon valitsevia kansalaisia. Onnellisuutta puuttuu myös niiltä nuorilta aikuisilta, jotka joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Maailman parhaassa maassa pitäisi kyllä riittää tilaa ja mielekästä tekemistä kaikille.

Jokaisessa maassa, jokaisessa paikassa, on oma tunnelmansa. Galleria Kapriisissa esillä olevissa teoksissani olen etsinyt paikkojen tunnelmaa, suomalaisuuden eri ilmenemismuotoja ja kulttuuriperintöön vaikuttaneita elementtejä. Teoksissani paikkaa symboloi kartta. Käytän karttaa sekä maalattuna elementtinä, että konkreettisena materiaalina. Leikkaan kartoista teitä ja “piirrän” niillä muotoja maalatulle pinnalle. Tiet muodostavat uuden kartan, reitin kulkea ja suunnistaa, polun omaan kotipaikkaan.