27 maaliskuu 2013 - 21 huhtikuu 2013
Ville Räty & Ville-Veikko Viikilä
Strange Skies
Näyttelymme ”Strange skies” pohtii ihmisyyttä suhteessa maisemaan ja ympäristöön. Strange skies eli oudot taivaat viittaa vanhaan kansanperinteeseen jossa auringon laskusta ja taivaan väreistä ennustettiin tulevaa. Todellisuudessa ennustajat saivat ehkä enemmän tietoa itsestään kuin tulevaisuudesta.
Näyttely galleria Kapriisissa on toinen yhteisnäyttelymme. Ensimmäinen yhteisnäyttelymme ”Ville vs Ville” oli Galleria B:ssä, Turussa 2008. Olemme olleet ystäviä varhaisesta nuoruudesta asti ja tiemme taiteilijuuteen on kulkenut yhdessä koettujen hetkien, yhteisten pohdintojen, debattien ja näyttelyiden kautta. Historiassa olemme jakaneet monta esteettistä ideaa ja kasvaneet omille teillemme oman taiteilijuuden tutkimisen kautta. Nyt nähtävässä näyttelyssä on kaksi maailman- ja ajankuvaa jotka käy dialogia visuaalisin ja semioottisin keinoin.
Viikilä asuu ja työskentelee Lahdessa ja Räty asuu ja työskentelee Helsingissä.
Pohdin maalauksissani modernia alati kasvavaa ja rakenteilla olevaa maailmaa, urbaania maisemaa ja kansallismaisema käsitettä. Mitä maisema nykyään on ja miten se kuvaa ihmistä ja yhteiskuntaa? Taiteeni kautta olen myös tutkinut sivilisaation ilmentymiä, katutaiteen kuvallisuutta ja kirjoitetun tekstin ja merkkien visuaalista voimaa.
Ihmisen luomat rautarakenteet toimivat minulle loogisen tiedon arkkityyppeinä, uuden ajan ja pragmaattisen ajattelun metaforana suhteessa tunteiden ja luonnon orgaanisuuteen. Ihmisen aivot ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana ja ovat tarkalleen samanlaiset kuin n.100 000 vuotta sitten. Ihmiskunnan tekninen kehitys on siinä mittakaavassa kuin hiekanjyvänen aavikolla. Reagoimme siis nykymaailman jatkuvasti lisääntyviin impulsseihin samoilla aivoilla kuin esi-isämme Omojoen suistossa ja se aiheuttaa ristiriitoja erityisesti tunne tasolla.
On suurta sattumaa että maailmankaikkeutemme on sellainen kuin on. Yhtä suuri sattuman oikku on myös se että olen täällä ja kerron tätä juuri sinulle. Sattumalla on suuri rooli maalauksieni prosessissa jossa hallittu järkeni ja opittu tieto keskustelee suoran ilmaisun ja tunteen voimien kanssa.
Maalaan pääasiassa akryylillä, tussilla, ja hiilillä. Käytän siveltimien ohessa paljon erilaista ekspressiivistä painantaa. Sabluunoita, laattoja ja ritilöitä, joita löydän kadulta, kaivan pahvinkeräysastioista ja roskalavoilta. Ilmaisen suoraan kankaalle. Pyrin saavuttamaan tilan, jossa en aio maalata, vaan maalaan, en yritä, vaan toimin!
Ville-Veikko Viikilä (1980)
Teen taidetta, koska se on väyläni pois kaikesta siitä minkä koen turhaksi, väylä kohti Tarkoitusta. Maalaamiseni on suoraan sidoksissa olemassaolooni ja siihen miten koen ympäröivää maailmaa. Maalaaminen toimii minulle luonnollisena katalyyttinä, jonka avulla avaan omia sanomattomia tunnetilojani kuviksi.
Maalauspohjan täyttää aluksi jokin tietty ympäristö, miljöö. Tätä seuraa nyrjähtäneen elokuvan käsikirjoituksen hahmottaminen. Kuva alkaa hiljalleen täyttymään erilaisista hahmoista ja esineistä. Nämä ympäristöt, maisemat, talot, puutarhat ja hahmot, saavat alkunsa olemassa olevista kuvista. Ne voivat tulla yhtä hyvin taidehistorian piiristä tai populaarisesta kuvamateriaalista.
Käytän kuvia eräänlaisina vapaasti muovattavina rakennuspalikoina, joista muodostuu aivan uusia kokonaisuuksia, kun ne yhdistää toiseen kontekstiin. Tunnen maalauksen olevan valmis, kun siinä vallitsee jännite mikä aiheuttaa ”Mitä helvettiä ?! ” tunteen.
http://villeveikkoviikila.com/
GALLERIA KATKO:
Suomalaista Nykyrunoutta – Liisa Aholan ja Niina Kiiverin videoteoksia
Tämän päivän freesit runot dekonstuoituvat valkokankaan päälle!
Liisa Aholan vapaarytmiset poeettisen pateettiset teokset tutkivat elämän sirpaleita nyky-yhteiskunnan rakennusosasina. Intuitiivisesti etenevät kertomukset tarjoavat jumalten rypälerasioita näkkileivällä selittämättä motiivejaan.
Niina Kiiverin lyyriset videokappaleet on luotu dialogissa toisten vapaiden taiteilijoiden kanssa. Hänen teoksissaan kulminoituu melankolisen poutapäivän painostava keveys.
Allekirjoittaneet itse ovat koonneet intertekstuaalisen ilotulituksen nähtäväksenne. Tuotokset heijastelevat inspiroituneita välähdyksiä elämän karusta ja harmaasta todellisuudesta. Teostenvälinen vuoropuhelu hengittää aikamme pakokaasuja. Taiteilijat haluavat ihmisläheisesti luoda keskustelua immateriaalisen median - valon ja säteiden- kautta.
Mediataiteen suolahuone toivottaa kaikki tervetulleiksi!
”Runoterapeutit” Liisa A & Niina K
Näyttelyssä nähtävät teokset:
Niina Kiiveri:
Koillinen 2.32min
Pettymys 3.35min
Kevät terveiset 4.34min
Liisa Ahola:
Seilissä 1.44min
Sun pitää mennä sirkukseen 2.38min
Hän saattoi porata reijän toiselle reunalle 3.17min
* Teosten Yhteiskesto 17 min.*
Lisätiedot:
http://katkogalleria.tumblr.
katkogalleria(at)gmail.com
KELLARIGALLERIA:
Mika Honkalinna 
Valokuvia 30.1. - 31.5.2024
”Korppi”
Korppikuvat ovat poimintoja tekeillä olevasta korppikirja-projektista. Esillä olevat kuvat ovat osa kirjahankkeeseen liittyvää laajempaa, myöhemmin valmistuvaa näyttelykokonaisuutta.
Ensimmäiset korppikuvani otin 70-luvun lopulla, ja siitä lähtien korppi on kulkenut mukanani kaikissa tekemisissäni tiiviimmin kuin mikään muu metsälainen. Minulle korppi edustaa luonnossa olevaa näkymätöntä ja selittämätöntä, eräänlaista omimmakseni kokemaa hengen tuntoa, jota lukemattomat korppikohtaamiset ja niiden elämän seuraamiseen vuosien varrella käytetyt laskemattomat tunnit vahvistavat. Musta lintu on mielenkiintoinen ja arvoituksellinen siivekäs!
Tulevassa kirjassa aiheen käsittelyssä yhdistyvät valokuvan ja tekstin voimin oma korppisuhteeni ja korpin rooli eräänlaisena sielunlintuna, mutta myös tuon älykkään linnun sosiaalisuus, pariuskollisuus ja myyttisyys. Korpilla on ollut merkittävä rooli monien kansojen ja ihmisyhteisöjen uskomuksissa ja legendoissa kautta historian ympäri maailmaa, eikä sitä ei ole yleensä pidetty lähimainkaan niin synkkänä hahmona kuin vaikkapa Suomessa historiallisena ja kristillisenä aikana. Korppi on useissa yhteyksissä ollut oppaan ja näkijän roolissa, ja joissain tapauksissa sillä on ollut totemieläimen, heimon kantaisän asema. Korppiin liittyy monia, edelleen tunnettuja uskomuksia myös täällä meillä pohjois-eurooppalaisten kansojen keskuudessa.
Mika Honkalinna (s.1964) on kymenlaaksolainen vapaa luonnonvalokuvaaja-kirjoittaja, joka on julkaissut valokuvateoksia, pitänyt valokuvanäyttelyitä ja kuvaesityksiä sekä tehnyt lehtijuttuja.