24 huhtikuu 2013 - 19 toukokuu 2013
Tila 1 & 2:
Maalauksia ja valokuvia
Sininen penkki
Mitä kuulee penkki Eiffelin tornin katveessa?
Mitä katselee penkki meren hiekalla?
Entä ne kaksi penkkiä kukkaniityn viidakossa?
Tai se yksi, joka oli suuren puun ystävä?
Olipa siellä sekin, jolla oli lumipeitto ja tatuointeja selkämyksessä.
Penkki kutsuu pysähtymään.
Pysähtyessä katse ympäristöön ja/tai itseen tarkentuu.
Mitä silloin näemme?
Tämä näyttely rakentuu penkin ympärille. Näyttely koostuu maalauksista ja valokuvista. Noin vuosi sitten aloin dokumentoida valokuvaamalla kaikkia niitä, lähinnä ulkotilassa olevia penkkejä, joille en ehtinyt ohikulkiessani istuutua. Mietin ristiriitaa kiiruhtamisen ja pysähtymisen välillä. Mitä mahtaisi seurata siitä, että aika ajoin malttaisi pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan ympäröivää maailmaa?
Penkkejä bongasin kotikaupungista Tampereelta, muualta ympäri Suomea sekä Pariisista.Valokuvia kertyi paljon ja näyttelyyn niistä valikoitui lopulta 122. Pysähtymisen ja kiiruhtamisen teemaa käsittelen myös maalauksen keinoin.
www.merja-asonen.fi/main.php?p=p2
Tila 3:
50-luku takaisin Tampereelle!
Maalauksia ja veistoksia
Useasti taulun pinnalla viivasto muodostaa eräänlaisen karttaverkoston, voimaviivoja, elämänviivoja, joita työstämällä voin vapaasti kaavoittaa ja kartoittaa uusia alueita. Hahmotelmia, jotka jäävät elämään.
Viiva on vahva ele myös yksin, mutta vuoropuhelu eri vahvuisten viivojen kanssa rytmittää pinnan eri värisävyjen lisätessä tasoerojen skaalaa. Kartastot jäävät usein tulevien suunnitelmien alle ja taulu voi käsittää useampia eri kerroksia.
Myös tekemieni veistosten työmenetelmässä käytän samaa ajattelutapaa. Aloittaessani en ole selvillä mitä on tulossa ja lopputulos onkin käynyt läpi monet arvioinnit. Veistosten lopputuloksen on kestettävä, joten työstän melko pitkään töitäni, ennen kuin päästän ne käsistä.
Taiteen tekeminen on minulle tärkeätä myös pelkän prosessin vuoksi. En kovinkaan paljon suunnittele tekemisiäni, vaan pelkästään teen jatkuvasti ja lajittelen ne myöhemmin eri kategorioihin. Olen ajatellut asian niin, että kuten musiikissa myös kuvataiteessa on eri lajeja. Voit säveltää eri soittimille, kamarimusiikista sinfonioihin saakka, kuvataiteessa abstraktista vahvasti esittävään. Monen mielestä musiikki näkyy kuvissani. En halua tiukkoja rajoja. Tekijän kädenjälki näkyy joka tapauksessa.
Värien suhteen olen samassa vaiheessa kuin Manolio Brusatin teoksessaan ”Värien historia” pohtii… ”väri joka on ja ei ole” jotain harmaanruskean väliltä saa vierelleen vanhan kullan, kellertävän ja harmaankeltaisen värin. Vasta värin löytymisen jälkeen seuraa muoto.
Aivan viimeaikoina olen alkanut etsiä yhä enemmän abstrakteille muodoille esittävyyttä, käyttää tarkoituksellisesti voimakkaampia värejä ja löytää inhimillisiä objekteja – figuureja – kuitenkin tyylitellen, häivyttäen, piilottaen ja muotoa hakien. Tämä on havaittavissa myös veistoksissa. Tämänkertainen kooste töistäni on tilaan sovellettu esitys.
GALLERIA KATKO
Sami Sänpäkkilä
Sami Sänpäkkilä (s. 1975) on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2005. Sänpäkkilä toimii poikkitaiteellisesti elokuvan, musiikin ja kuvataiteen parissa. Hän soittaa musiikkia taiteilijanimellä Es sekä julkaisee kokeellista musiikkia levy-yhtiönsä Fonal Recordsin kautta.
Sänpäkkilän uusin videoinstallaatio The Big Crunch sai ensi-iltansa Tokiossa, Louis Vuitton Espace -galleriassa kesäkuussa 2012. Suomen ensi-iltansa se saa Galleria Katkossa Tampereella 24.4.2013. Teos tarkastelee maailmanloppua eri ihmisten näkökulmasta ja kuvaa heidän toimintaansa sen lähestyessä. Teos on runollinen ja osittain metaforinen. Se käsittää myös runsaasti matemaattista symboliikkaa ja näin rinnastaa ihmisen älykkyyden käytön ja tunteiden vallassa toimimisen katastrofin edessä.
Sänpäkkilän kokeellisissa lyhytelokuvissa huomiota herättävin piirre on tietynlainen tunnelman pidättely. Hän kuvaa esimerkiksi toistuvia hyppyjä, lumessa rämpimistä tai toistuvaa unesta heräämistä. Tämän tunnelman pidättäminen, suspensio, on ominaista myösteosten ääniraidoille. Lopputuloksena on usein hypnoottinen, transsiin johdattava kokonaisuus.
Lisätiedot:
http://katkogalleria.tumblr.
katkogalleria(at)gmail.com
KELLARIGALLERIA:
Mika Honkalinna
Valokuvia 30.1. - 31.5.2024
”Korppi”
Korppikuvat ovat poimintoja tekeillä olevasta korppikirja-projektista. Esillä olevat kuvat ovat osa kirjahankkeeseen liittyvää laajempaa, myöhemmin valmistuvaa näyttelykokonaisuutta.
Ensimmäiset korppikuvani otin 70-luvun lopulla, ja siitä lähtien korppi on kulkenut mukanani kaikissa tekemisissäni tiiviimmin kuin mikään muu metsälainen. Minulle korppi edustaa luonnossa olevaa näkymätöntä ja selittämätöntä, eräänlaista omimmakseni kokemaa hengen tuntoa, jota lukemattomat korppikohtaamiset ja niiden elämän seuraamiseen vuosien varrella käytetyt laskemattomat tunnit vahvistavat. Musta lintu on mielenkiintoinen ja arvoituksellinen siivekäs!
Tulevassa kirjassa aiheen käsittelyssä yhdistyvät valokuvan ja tekstin voimin oma korppisuhteeni ja korpin rooli eräänlaisena sielunlintuna, mutta myös tuon älykkään linnun sosiaalisuus, pariuskollisuus ja myyttisyys. Korpilla on ollut merkittävä rooli monien kansojen ja ihmisyhteisöjen uskomuksissa ja legendoissa kautta historian ympäri maailmaa, eikä sitä ei ole yleensä pidetty lähimainkaan niin synkkänä hahmona kuin vaikkapa Suomessa historiallisena ja kristillisenä aikana. Korppi on useissa yhteyksissä ollut oppaan ja näkijän roolissa, ja joissain tapauksissa sillä on ollut totemieläimen, heimon kantaisän asema. Korppiin liittyy monia, edelleen tunnettuja uskomuksia myös täällä meillä pohjois-eurooppalaisten kansojen keskuudessa.
Mika Honkalinna (s.1964) on kymenlaaksolainen vapaa luonnonvalokuvaaja-kirjoittaja, joka on julkaissut valokuvateoksia, pitänyt valokuvanäyttelyitä ja kuvaesityksiä sekä tehnyt lehtijuttuja.