27 huhtikuu 2016 - 22 toukokuu 2016
Kati Valkonen
V a s t a v a l o s s a
Käsittelen teoksissani usein elämän ristiriitoja. Myös ajan kuluminen ja muistot ovat olleet teemoinani.
Ruuhkavuosielämän kaoottisuuden keskellä etsin teoksiini rauhaa. Työskentelytapoihini kuuluu mm. tapahtumien pois peseminen tai peittäminen, joka liittyy olennaisena filosofisena osana maalausprosessiini, ja usein se on merkittävä osa myös valmista teosta.
Tässä on mielestäni yhtymäkohta ihmiselämän kanssa, tietoinen ja tiedostamaton muuttuminen. Eletty elämä näkyy meistä läpi, tahdoimme tai emme, piilotimme tai esittelimme. Osa näyttelyn teoksista on tällaisia vanhojen teosten päälle jopa useampaan otteeseen maalattuja kerrostuneita kuvia.
Kierrätysmateriaalin käyttö on tullut viime vuosina minulle entistä tärkeämmäksi ja koitan, aina kun mahdollista, hyödyntää materiaalia, joka muuten päätyisi roskiin. Tässä näyttelyssä on mukana niin maalauksia kuin esinekoosteitakin. Materiaalista ja tekniikasta riippumatta tärkeintä teoksissani on ajatus, jonka haluan olevan jotain tyhjänpäiväistä enemmän.
TILA 2:
Pirjo Raila:
P u r j e e t ja p r ä t k ä t
Valo, värit ja materiaalin tuntu ovat tärkeitä lähtökohtia maalauksissani.
Tuulen ja sateen pehmittämä purjekangas ja köysi, hapettunut messinki ja kiiltävä kromi. Sormin kosketeltavan tuntuinen tunnelma vie katsojan matkalle, muistoihin tai haaveisiin. Meri, purjehdus tai moottoripyörä ovat vapauden ja omien valintojen symboleja.
Haluan tuoda katsojalle mahdollisimman vahvan kokemuksen rajaamalla aiheen, tiivistämällä ajatuksen. Moottoripyörän moottori tai purjeen kulma ei sijaitse maisemassa, se vaan on. Katsojalle annetaan vapaus liittää kuvaan omat kokemuksensa, oma maailmansa.
Kuvien on tarkoitus olla kaukaa katsottuna selkeitä, mutta niissä on runsaasti yksityiskohtia tutkittavaksi. Ajan kulumisen voi tuntea kuvatuissa materiaaleissa. Voimakkaat varjot ja valo antavat viitteitä säästä, ehkä myös lämpötilasta. Minulle taide on kokemus, ei politiikkaa. Se on henkilökohtaista, avaa ajatuksia ja tunteita, mieluummin positiivisia.
TILA 3:
Ada Iivonen
Kuvan tekeminen on hidasta puuhaa, teos on telineessä pitkiäkin aikoja, ennen kuin se saa ”kasvot”, merkityksen. Sitä käy kohtaamassa päivittäin. Voi olla, että teos saattaa saada useitakin merkityksiä, joita taiteilija itse ei ole edes ajatellut. Joskus käy niin ihmeellisesti, että maalaus valmistuu pelästyttävän nopeastikin. Nopeus syntyy hitaasta kypsyttelystä, myös kaikesta aiemmin tehdystä työstä. Sattumakin on usein osallisena hitaudessa. ”Sattuma auttaa vain tehtäväänsä valmistautunutta” (Haavikko presidentti Halosesta). Nykyään kuullaan puhuttavan myös ”hitauden renessanssista”.
Ada Iivosen teokset Mika Waltarin romaanin ”Sinuhe egyptiläinen” mukaan ovat figuratiivisia pastellimaalauksia. Iivonen innostui teemasta luettuaan taas kerran Waltarin teoksen. Maalaukset syntyivät aika nopeasti vajaan vuoden kuluessa. Tosin hän vuosien varrella Sinuheen tarttuessaan haaveili joskus tekevänsä teoksesta kuvia. Häntä kiinnosti eniten Sinuhen kohtaamiset eri henkilöiden kanssa, ei kuitenkaan sarjakuvamaisen kerronnan muodossa.
Iivonen on Pirkkalan Taidekoulun käytyään pitänyt muutamia yksityisnäyttelyitä, kuin myös jatkokouluttautunut ja opiskellut taidehistoriaa. Kaikkein tärkeimpänä hän kuitenkin pitää intohimoa haastaa itsensä ja kykyä lumoutua väreistä.