4 maaliskuu 2015 - 29 maaliskuu 2015
Tila 1:
Ilta on surun pyhättö
Näyttely koostuu pääasiassa viimeaikaisista akryylimaalauksistani. Tärkeä osa näyttelyä ovat haitarimalliset taiteilijakirjani, jotka kiteyttävät otsikon teemaa. Suurten maalausten maailmat puristuvat kirjoissa kiteymiksi, fragmentaarisiksi muistojen, tunteiden ja hetkien esiintymiksi. Kirjoissa olen käyttänyt mm. itse ottamiani valokuvia sekä kuvia sukulaisistani noin sadan vuoden takaa. Kuvat on tulostettu transparent-paperille.
Abstraktit maalaukseni avautuvat kerrostumissa. Otsikon ilta on hetki, jolloin muistot palaavat, jolloin niille on tilaa. Teoksissa on yhtä aikaa läsnä kaikki aika, suuret ja pienet tapahtumat, mullistukset, hivuttava elämä. Koetut ilot ja väistämättömät tuskat elävät näissä pyhätöissä muuntuen suruksi, joka on lempeä. Maalausten turvapaikoissa, jotka voi nähdä niin henkisinä kuin konkreettisinakin paikkoina, on kaikkea sitä, mikä on yleisinhimillistä, yhteistä meille kaikille. Katsoja voi nähdä 19-vuotiaana leskeksi jääneen isoäitini kasvoissa ajattomia, samastuttavia tunteita, joita voi tulkita omien kokemustensa mukaan.
Toivon teosteni sekä arvuuttelevan ja synnyttävän tarinoita kuvien takana, sekä muistuttavan mieleen toisia, ehkä osaksi unohtuneita. Taiteilijakirjoissani vanhat valokuvat sekä Carita Kuosmasen tekstit tuovat samoja teemoja lähelle, eri kertojien käsin kirjoittamina, kirkkaina, osittaisina ja hapertuneina, kuin ihmisen muisti.
”Tällä kertaa sinä olet äiti. Minä olen sinun lapsesi, tyttäresi.
Sinä hoivaat minua. Minä rakastan sinua.
Ja sinä menet taas pieneksi, kasvat hitaasti aikuiseksi,
ja sillä kertaa
minä olen sinun äitisi.”
Anu Eskelin on vantaalainen kuvataitelija, joka on mm. kotikaupunkinsa taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton jäsen.
Tila 2:
Äänettömyydestä
Sade värittää luonnon valtaamaa, toisaalla maali muuttaa muotoaan. Luonto synnyttää uudet värit. Samaan aikaan pensseli liu’uttaa värilammikoita, leikkii välillä aurinkoa ja antaa kuivua. Toisinaan maali päättää minne mennä. Maalauspintojen harsomaiset, osittain päällekkäiset väripinnat valuvat ohuesti, synnyttäen tunteen kuin maalaus olisi hitaasti huuhtoutumassa pois. Hehkuvat värit ja valoisat heijastumat kerrostumissa vievät maalausta epätavallisiin ympäristöihin. Teoksissa vallitsee yhtä aikaa pysähtymisen ja hitaan liikkeen tila.
Maalauksen visuaalinen näkymä on erillisten tapahtumien ja hetkien summa. Maalausprosessi etenee voimakkaan fyysisenä, purkauksenomaisesti, intuitio toimii kiivaan tapahtuman sanansaattajana. Maali roiskuu, liukuu lennokkaasti, poistuu, valuu, loppua kohden liikkeet muuttuvat hienovaraisiksi ja hitaiksi. Viimeisen siveltimenvedon jälkeen havaittava näkymä jatkaa kulkuaan katseen ja mielikuvituksen symbioosissa, jonka jokainen katsoja kokee itsestään käsin.
Käsittelen ekspressiivisissä teoksissani sitä, miten ihmisen jättämä, hylätty jälki, kuten autiotalo muovaantuu luonnonvaltaamana. Maalauksieni äänekäs tunnelataus kuljettaa teoksen esittävän ja abstraktin kuvan rajamaille. Maalaukset syntyvät öljyväreillä kankaalle.
Valmistuttuaan Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2011 Sinikka Eirola on asunut ja työskennellyt aktiivisesti kuvataiteilijana Siikajoella Paavolan kylässä.
http://sinikkaeirola.blogspot.fi/
Tila 3:
K A D U N I K O N I T
Näyttelyn pääteosten alkuperä on kadulla. Kadunmiesten jättämät merkit, tyhjät olutpakkaukset ovat viestejä, ei moraalisia vaan esteettisiä, ja tähän olen tarttunut. Parhaat ideat löytyvät kadulta, kumarrun ja poimin ne.
Pakkauksien pohjalta syntyneille akryylimaalauksille olen antanut yhteisnimen Kadun ikonit. Sana ikoni tulee kreikankielisestä sanasta eikon, joka tarkoittaa kuvaa ja vasta myöhemmin se on alkanut tarkoittaa pyhäinkuvaa. Kadunmies on pyhä. Kadunmiehet kulkevat varjoissa, joihin valo viiltää. Kadun loisto kiteytyy olutpullon korkkiin, se hohtaa punaista ja kultaa.
Nurin käännetyn pakkauksen väri on alakuloinen. Siinä on okran himmeä hohde, joka muuttuu kullaksi, jos keskityt ja katsot tarkemmin. Okra eri sävyissään on näyttelyni keskeisin väri.
Jano-teoksessa korostan tunnetta fluoresoivalla punaisella ja kolmella suulla. Kaikilla meillä on oma janomme ja sammutuskeinomme. Kadunmiehen jano on samaa alkuperää kuin taiteilijan, se on intohimo, jota vesi ei sammuta.
Taiteilija maleksii kadulla, havainnoi ja löytää ideoita. Taiteilija on päämäärätön kulkija, aina uuden edessä. Turvallisuudentunne on paha tunne, pysähtynyt. Pitää olla liikkeessä kuin aito kadunmies.
Näyttelyni on omistettu kaikille kulkijoille, erityisesti kadunmiehille. Kumarrun ja kiitän yhteistyöstä.
GALLERIA KATKO:
Hertta Kiiski - Bending
HD-video 16:9, 12 min loop
Tarkasti ottaen mitään ei tapahdu – mikä on jo olemassa näkymättömänä, tulee esiin. Kolme tyttöä ja kamera.
Hertta Kiiski on pitkään työskennellyt tyttäriensä kanssa ohjatun improvisaation metodilla sekä tutkinut muotoa yhdistettynä henkilökohtaisen elämän aineksiin. Useiden yksityisnäyttelyidensä lisäksi Kiiski on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Hänen teoksiaan löytyy muun muassa Valokuvataiteen museon kokoelmista. Kiiski on valmistunut kuvataiteilijaksi valokuvaopinnoista Turun Taideakatemiasta vuonna 2012 ja valmistuu tänä keväänä kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian tila- ja aikataiteen osastolta.
www.herttakiiski.com