8 tammikuu 2016 - 31 tammikuu 2016
Tila 1 ja Tila 3:
Anssi Hanhela & Erja Kärkkäinen
K e s k u s t e l u
Näyttelyn teokset käsittelevät kohtaamisia ja niiden synnyttämiä keskusteluja.
Mies kohtaa naisen, ja nainen tämän miehen. Syntyy pitkä keskustelu: katse kohtaa katseen, iho ihon, ja sana ja sanan. Lopulta on kyse kahden ihmisen yhteisestä elämästä.
Mies kohtaa oman tapaturmansa. Nainen kohtaa herra Alzheimerin, joka on ottanut vallan hänelle läheisestä ihmisestä, isästä. Syntyy uudelleenjärjestelyitä. Mies on hädissään elämänmuutoksesta. Nainen on hädissään miehestään ja isästään. Naisella on tuskallisia keskusteluja itsensä kanssa. Yhtäkkiä on elämä, jossa on monta todellisuutta. Muistot syntyvät eletystä elämästä, yhteiset muistot yhteisestä elämästä. Miehen temppuileva muisti unohtaa paljon. Isän sammuva muisti vääristää; tyttärestä on tullut isän äiti.
Mies maalaa tauluja, muistikuviaan ja unelmiaan naisesta, heidän yhteisestä elämästä. Nainen yrittää hyväksyä muutokset. Taiteilijana hän synnyttää eteensä tutkielmia, teoksia. Niissä hän yrittää tavoittaa mielikuvia, miltä voisi näyttää, kun muisti vähitellen sammuu. Mikä on muistin olemus.
Näyttelyssä kohtaa kaksi erilaista taiteilijaa, mies, figuurien luoja, sekä hänen naisensa, abstraktien käsitteiden tekijä. On kyse kahden taiteilijan yhteisestä elämästä.
Mies maalaa väreillä. Hänen naisensa usuttaa yhteen kaksi toisilleen vierasta materiaalia, pehmeän ja kovan. Niin kuin elämässäkin usein kohtaavat - pehmeä ja kova. On kyse elämästä.
Tässä näyttelyssä kahden taiteilijan teokset keskustelevat keskenään.
Anssi Hanhela on Oulun Haukiputaalla asuva kuvataiteilija. Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina, Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi konstruktiivisten jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevien piilokuvien jälkeen maalaamaan värikkäitä maalauksia.
Hanhela maalaa keski-ikäisen miehen elämää päiväkirjaksi. Hän ikuistaa tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina muun muassa miehen seksuaalisuudesta ja kumppanuudesta naisen kanssa. Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista. Tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuolemanvakavaksi, vaan se on pääsytie uuteen. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omia tunteita ja ajatuksia järjestykseen – ja nauraa railakkaasti päälle.
Erja Kärkkäinen on pitkänlinjan teatterintekijä, joka asuu Oulun Haukiputaalla ja Kemijärvellä. Tällä hetkellä hän on töissä Oulu-opistolla suunnittelu– ja kehittämistehtävissä. Päätyönsä lisäksi Kärkkäinen tekee teatterin tekemisen ohessa myös erilaisia kuvataideprojekteja. Hän hyödyntää kuvallisessa työskentelyssään teatterin keinoja. Hän valitsee tekotapansa, materiaalinsa ja tyylinsä siten, että se palvelee parhaiten kulloistakin teemaa. Hänen näyttelynsä muistuttavat usein teatterilavastuksia ja ovat kollaasinomaisia kokonaisuuksia.
Monitaiteellisuus on läsnä kaikessa hänen tekemisessään. Sanataide ja visuaalinen kerronta ovat aina olleet keskeisessä asemassa myös hänen esittävän taiteen produktioissaan.
Kärkkäinen on tehnyt freelancerina ja yrittäjänä työuransa eri tehtävissä soveltavan draaman ja myöhemmin myös kuvataiteen parissa ja ollut vuorovaikutuskouluttajana eri oppilaitoksissa, työyhteisöissä ja yrityksissä. Teatteriohjaustyönsä lisäksi hän on käsikirjoittanut ja ohjannut kolme lyhytelokuvaa; yksi niistä Taunon tarina on ollut Ylen tilaustyö.
Kärkkäinen on opiskellut Tampereen yliopiston draamalinjalla ja myöhemmin Lapin yliopiston taiteen tiedekunnassa.
Tila 2:
O p u s B e s t i a e
-Kokoelma mytologiaa ja sen inspiroimia olentoja-
M. Järvinen
Jos esillä on omituinen otuslauma jostain aivojen sopukoista, siitä ei ensimmäisenä arvaa tekijäksi diplomi-insinööriä. Silti tämäkin kummajainen astuu esiin epäteknilliseen näytökseen, kun esille lipuu yliluonnollinen armada mielikuvituksen sivutuotteita. Katsoja saattaa huomata, että häntä tuijotetaan takaisin useammalla kuin kahdella silmällä…tai toisinaan vain tyhjillä kuopilla.
Esikoisnäyttelyssä mukana on aiheita klassisemmista myyteistä sekä aikaa myöten rakentuneesta päänsisäisestä maailmasta, toteutettuna vaihtelevilla piirustus- ja maalaustekniikoilla.
Annika Kiiskilä
Ajaudun aina piirtämään kaiken maailman hirviöitä ja epämääräisiä otuksia, koska niiden tarjoamat mahdollisuudet ovat rajattomat. Kaikkihan tietävät miltä ihmissudet tai lohikäärmeet näyttävät, mutta silti kukaan ei voi sanoa että jokin tulkinta olisi väärä. Tämän todistaa se kaikkien mahdollisten monstereiden kirjo, jota populaarikulttuuri on pullollaan. On niin tavattoman hauskaa miettiä, miltä jokin voisi näyttää, miten se voisi toimia, ja miltä siitä tuntuisi, ja sitten laittaa se paperille.
Minä uskon vakaasti, että taiteessa on ensisijaisesti oltava kyse siitä, että pääsee tekemään sitä, mikä on itsestä hauskaa. Vaikka teosteni teemoina onkin usein vahvoja tunnetiloja kuten ahdistus, pelko, suru tai onnellisuus ja rakkaus, mielestäni silti kaikkein tärkeintä on tietää, että minulla on ollut äärimmäisen hauskaa näiden teosten parissa. Toivon, että myös katsoja viihtyy niiden parissa. Ei tämän taidejutun tarvitse aina olla niin vakavaa – mutta jos tulkitsija löytää teoksistani jotain ihmeellisempää kuin tyhjyyteen tuijottavia silmiä, teräviä kulmahampaita ja lentävää sylkeä, olen otettu.
Teosteni tekniikoina olen käyttänyt piirustuksen ja grafiikan eri menetelmiä, pääasiassa puu- ja linopiirrosta sekä erinäisiä sekatekniikoita.
Riina Vilén - Dragonfly and Other Stories
Galleria Katkossa on esillä kolme stop motion -animaatiota. Tarina yksinäisestä linnusta, kellopeliä soittavista kärpäsistä sekä kokeellisempi animaatio sudenkorennosta.
Riina Vilén (s.1990) opiskelee kolmatta vuotta Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmassa.