Tikkanen Leena

Vuosi sitten keväällä Tikkanen löysi paikallisen arkkitehdin pois heittämiä
piirustusmuoveja, joille oli painettu karttoja Imatran eri osista.
Arkkitehdin kanssa Tikkanen levitteli niitä tutkien, mitkä olisivat
otollisimpia taiteen tekemisen pohjia. He sopivat, että niitä saa käyttää
taidetarkoituksiin. Syntyi sarja akryylimaalauksia otsikolla IMATRA 2004.
Taiteilija maalasi viime kesän tunnelmat niiden tapahtumapaikoille.

Toinen kolikkopata sateenkaaren päässä oli kassillinen hylättyjä
kirjatukia. Taiteilija piirsi perheenjäsenten ja ystävien muotokuvia,
kääntöpuolelle kirjaten muistiin kunkin henkilön sanomisia.
Kokonaisuuden nimeksi tuli PYHÄ PERHE. Piiri pieni pyörii.

Talvella käsityökoulun lapset ikuistivat kipsilaattaan joitain
tärkeitä esineitään. Ohjaajana toiminut Tikkanen teki samoin
otsikolla BREAKING UP IS SO HARD TO DO. Laatoista tuli
menneen suhteen reliikkejä.

Tätä kesää Tikkanen on viettänyt maalaten temperaväreillä kankaalle.
Ihmisiä, joiden elämää "LOVE" on koskettanut.

Taiteilija toivoo, että töistä välittyy tunne siitä, että ne on tehnyt
rakastunut nainen.

Pekka Homanen
Maalauksia

19.9. – 13.10.2023

Valtapeli

Pekka Homanen on Kuusamosta kotoisin, nykyään Oulussa vaikuttava taiteilija. Hän on Limingan ja Kankaanpään taidekoulun kasvatteja.
Tämä on ensiesiintyminen Kuopiossa Galleria Kapriisissa. Näin hän kertoo näyttelyn syntymisestä:

Työskentelyni lähtökohtana on aina jokin konkreettinen, usein yksi liikkeelle paneva voima, joka saa aikaan voimakkaan tunnelatauksen, usein hyvin aggressiivisenkin, sisälläni. Ilman tätä reaktiota tekeminen on kahlaamista suossa. Maalaukset joita olen viime vuodet työstänyt peilaavat lähivuosien myllerryksiä maailmalla. Teokset ovat ajan abstrakteja kuvauksia islamilaisen taiteen tapaan yhdistäen sekä yksilö- että yleisemmällä tasolla tapahtuvat asiat. Valta ja sen käyttö sekä niiden aiheuttamat tragediat ovat kiinnostava aihe ja siihen myös näyttelyn nimi Valtapeli viittaa. Oikeastaan minua kuvantekijänä voisikin verrata vaikkapa diktaattoriin. Yhdellä pensselin vedolla pystyn kankaalla päättämään esittämieni objektien olemassaolosta. Se tunne on välillä hyvinkin humalluttava. Omalla tavallani voin hyvinkin ymmärtää päättäjien joskus täysin moraalittomat ratkaisut. Valta sumentaa terveen maalaisjärjen ja ratkaisut perustuvat enemmänkin tunteeseen kuin tietoon mikä taas maalausprosessin aikana on hyvä asia. Teokset esittävät kysymyksiä vailla selkeitä vastauksia haastaen katsojan pysähtymään ja pohtimaan teosten sisältöä. Käyttämäni tekniikat (tempera, kollaasi ja sekatekniikka) ovat aina jollain tasolla sidoksissa töiden aiheisiin joko taidehistorian tai materiaalivalintojen kautta.