20 kesäkuu 2012 - 15 heinäkuu 2012
Merja Kupari: maalauksia
OLI. OLI SE NIIN
Istun luokkakokouksessa. Me entiset oppikoululaiset muistelemme yhteisiä koulu- vuosiamme. Olen kuvitellut muistavani lähes kaiken. Mutta yllätyn, kuinka paljon ”aukkoja” onkin muistoissani. Lopulta saamme niistä aikaan hauskan kokonaisuuden.
Näyttelyni – Oli. Oli se niin – teosten väliseksi yhdistäväksi tekijäksi nousivat aivoni muistijäljet. Aloitin työskentelyn palauttamalla mieleeni kouluaikaisten asioiden tapahtumajärjestyksiä sekä syy-yhteyksiä. Ne johtivat minut syvälle yksittäisiin muistoihini, joita sitten lähestyin eri muotojen ja värien avulla. Käytin ”muistilappuina”, muistelemalla, mm. erilaisten tekstiilien ja tavaroiden kuoseja ja värejä.
Yllättävästi tietyt hajut ja tuoksut toivat kaikkein voimakkaimmin esiin eri tunnetiloja ja tapahtumia; välähdyksen omaisina muistikuvina eri paikoista, esineistä ja jopa henkilöistä. Sain nenääni jumppasalin pukuhuoneen lemun, hajukumin maun, enkun maikan harmauden, uuden olkalaukkuni muovisen aniliininpunan…
Maalausprosessia
Olen löytänyt abstraktin ja esittävän välistä tilan, jossa minun on hyvä työskennellä.
Työni ovat tyylillisesti puoliabstrakteja, akryylimaalauksia suorimmillaan: värit ekspressiivisiä, paksuina kerroksina sekä varsin usein jyrkkänä graafisuutena.
Maalausprosessini tärkeä elementti on musiikki. Se inspiroi ja vapauttaa minut liian analyyttisestä ajattelustani. Musiikin avulla saan luotua maalauksiini rytmiä ja liikettä.
Käytän säännöllisesti tietokonetta teosteni pulma- ja ratkaisuvaiheessa. Mutta täällä kertaa olen tehnyt sen käänteisesti: aloittanut prosessini tietokoneella ja jatkanut sitä edelleen maalauspohjalla.
—————————————————————————————————————————-
Joona Pakkanen
MAAILMANLOPUN JÄLKEEN
Linnut ovat dinosauruksia. Hajuaistin puute saa voimaan pahoin. Rosso, italian kielen adjektiivi. Maailmanlopun jälkeen jää vain parsakaali jos sitäkään.
Esillä puolen tusinaa maalausta aiheesta.
—————————————————————————————————————————-
Minna Kähkösen maalauksia
RUMAN KAUNIS – KAUPUNKIMAISEMIA
Kaupunki elää ja muotoutuu ja joka päivä ihmiset kulkevat sen läpi. Arki on kerrostaloja, ostoskeskuksia, lumikasoja suojasäällä, rakennustyömaita, kouluja, asfalttia, puistoja ja patsaita. Kaupunki voi olla kaunis, mutta hyvin usein se on ruma. Tai ruman kaunis, jos jaksaa arjessa katsella yksityiskohtia, muotoja ja värejä eri vuodenaikoina; miten betoni loistaa aamuauringossa tai talot heittävät rytmikkäitä varjoja maahan. Kadunkulmiin ja eri osoitteisiin liittyvät muistot kaunistavat kaupunkia myös.
Minna Kähkönen on lahtelainen kuvataiteilija ja Lahden Taiteilijaseuran jäsen. Tämä on Kähkösen ensimmäinen näyttely Tampereella.
minnakahkonen.daportfolio.com.