29 helmikuu 2012 - 18 maaliskuu 2012

Ulla-Maija Vaittinen

 ”Mitä pitsiverhojen takana tapahtuu?”

 …pitsi peittää ja pitsi paljastaa…

Teoksessani olen lähtenyt hakemaan kauniiden pitsiverhojen taakse kätkettyjä totuuksia siellä elettävästä elämästä. Näitä verhottuja totuuksia elämästä olen löytävinäni vähintään kaksi. Olen aina ollut intomielinen tarkkailija, sivustakatsoja niin pitkään kunnes asiat selviävät.

Installaatiossa olen pohtinut dramaattisia uutislööppejä ja niiden takana olevia totuuksia. ”En voi millään uskoa tapahtunutta todeksi!” “Kun se naapuri oli niin hiljainen, kiltti ja kohteliaskin.” “He olivat niin onnellinen perhe.” Kuitenkin naapurissa asuvan perheen isä surmasi ruokapöydässä lapsensa tai perheen äiti surmasi lapsensa tukeh-duttamalla. Koulukiusattu, yksinäinen, kiltti, omissa maailmoissaan viihtyvä nuori, jolle tietokone on ainoa ystävä, päätyy erittäin väkivaltaiseen käytökseen lähiympäristöään kohtaan ja surmaa lopulta itsensä. Kauniiden pitsiverhojen takana vanhus oli ollut kuolleena useita kuukausia eikä kukaan kaivannut häntä.

Mutta pitsiverhojen takana voi asua myös onni! Olen tarkkaillut iltaisin eteen vedettyjä ikkunaverhoja ja niiden takana häilähtäviä varjoja ja valoja.

Teos muodostaa illuusion ikkunoiden rivistöistä talojen seinissä. Fragmentit ikkunaverhoista olen halunnut hieroa esiin pitsistä monikerroksisiksi viitteiksi ulkopuolisilta verhotuista maailmoista.

Suurimman osan teoksistani olen työstänyt Espanjassa. Siellä viettämäni aika antoi perspektiiviä näyttely-kokonaisuuteen. Ehkä jotain kulttuurisista eroista ja toisaalta samankaltaisuuksista on siirtynyt töihini!

Osa kokonaisuudesta on ollut esillä Helsingissä keväällä 2006. Saamani palaute yllätti runsaudellaan. Teos oli koskettanut vahvasti sekä sisällöllään että muodollaan näyttelyssä kävijöitä.

Mielikuvitustani kiinnostaa edelleen noiden tuhansien tuntemattomien ikkunoiden takainen maailma. Olen töissäni jatkanut samaa aihetta. Ensimmäinen installaatio on kasvanut ja muokkautunut uudeksi kokonaisuudeksi. Yksittäisissä teoksissa käyttämäni lööppitekstit ovat siirtyneet seinälle osaksi sisällöstä kertovaa näyttelyluetteloa.

Galleria Kapriisissa teos muodostaa ripustuksellisesti installaatiokokonaisuuden. Teoksella tavoittelen illuusiota talojen julkisivuista ja niiden tiukoista ikkunarivistöistä, joita verhot peittävät ja joiden takana tapahtuu…

Näyttelyssä ei ole erillistä teosluetteloa, vaan näyttelykokonaisuus kommunikoi katsojan kanssa kahden erilaisen näyttelyluettelon kautta, jotka kertovat useammasta erilaisesta totuudesta verhojen takana.

Galleria Kapriisin näyttelytila laajentui keväällä 2011. Minulla ei ollut tarvetta laajentaa näyttelyäni uuteen osaan. Halusin kutsua siihen taiteilija Marie-José Dingsin, jonka sisällölliset lähtökohdat taiteen tekemisessä ovat samansuuntaiset kuin itselläni.

 

Marie-José Dings

 ”Paljaana”

Siinä missä Ulla-Maija Vaittinen katsoo verhojen taakse, minä katson ihmisiä suoraan silmiin tarkastellen heitä suruineen ja iloineen. Teoksissani tunteet ovat pinnalla. Minua kiinnostaa tutkia ihmisten arkea, jossa heijastuu rinnakkaisia maailmoja. Me kaikki elämme ristiriitaisessa maailmassa. Ristiriita syntyy ihmisen sisällä olevasta pelosta, epävarmuudesta suhteessa tulevaan sekä yhteiskunnan vaatimuksesta esittää varmaa ja vakaata, hyvää ja kaunista. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa tai pelkästään hyvää ja kaunista. Ihmisten jokapäiväistä elämää varjostavat epäilys ja huoli tulevaisuudesta.

Maahanmuuttajana – toisessa kotimaassa – ristiriidat syntyvät helposti. Ajattelet ”omalla” kielellä ja puhut toista. Elät oman menneisyytesi kanssa toisessa kulttuurissa. Ehkä kieli ja tavat eivät koskaan tule tuntumaan omilta. Yritys sovittaa kahta maailmaa yhteen on jatkuvaa. Maailmassa on paljon ihmisiä pakolaisina, siirtolaisina, kerjäläisinä tai muina vähemmistöinä omasta tahdosta tai ei. Ihmisten tunnetilojen kuvaus niiden eri muodoissa on ollut viime aikoina kuvieni sisältöä.

Työskentelytapani on mielestäni heijastus edellä mainitusta. Ajattelen kuvan tekemistä vuoropuheluna itseni ja kankaan välillä. Yhdistelen erilaisia materiaaleja ja tekniikoita keskenään tai työstän edelleen vanhoja maalauksia kääntämällä ne ylösalaisin. Prosessissa syntyy uusi näkemys ja uusi maailma. Väriroiskeista, läiskistä, viivoista, valoista ja varjoista syntyy merkkejä, joihin reagoin spontaanisti. Improvisoin ja kokeilen. Haluan kertoa teoksissani jostain, joka syntyy alitajunnassani ja yllättää usein minutkin.

Taiteilijoiden ajatukset kumpuavat arjen ympäristöstä. Itse prosessi on toteutuksen merkityksellisin osa ja se toteutuu molemmilla taiteilijoilla lähes automatistisen ilmaisun kautta.

Kellarigalleriassa on taiteilijoiden yhteinen installaatio.