Cafe Bar Ektoplasma: Jari Asikainen, Tuomas Hallivuo, Jonna Jantunen, Timo O. Nenonen

21 syyskuu 2011 - 9 lokakuu 2011

EKTOPLASMAA…

Sulatettuja muovikasseja ja likaisia pleksejä? Ihmissuhdepeli lähtöpisteineen ja maaleineen ja miestenlehdistä saksittu My Little Pony? Näistä ja paljon muustakin koostuu Galleria Kapriisin Ektoplasma -ryhmän näyttely. Tarjolla on roima annos Itä-Suomessa kasvanutta nuorta tajunnanvirtaa, psykedeliaa ja pohdiskelua.

Jari Asikainen käyttää mielellään sellaisia aiheita, jotka eivät muille kelpaa. Hänen maalauksissaan ja sekatekniikkatöissään lyövät kättä niin taidehistoria kuin miestenlehdetkin.

Tuomas Hallivuon metalligrafiikan vedoksille ovat tyypillisiä sarjakuvamaiset hahmot ja puhekuplat teksteineen. Kuvissa on paljon tahatonta huumoria, joka syntyy osittain Hallivuon piirustustyylistä ja osittain tavasta käsitellä vakavia aiheita.

Jonna Jantusen grafiikan teokset ovat värikkäitä ja maalauksellisia monotypioita. Abstraktit, tärähtäneet, hieman utuiset kuvat luovat unenomaisen tunnelman.

Kuvanveistäjä Timo O. Nenosen taiteen sisältö kiteytyy lauseeseen: Älä luota systeemiin. Nenosen käyttää monenlaisia materiaaleja pronssista kuumaliimaan ja revittyihin suomenlippuihin. Anarkistisen asenteen lisäksi tärkeä osansa on myös huumorilla.

Näyttelyn taiteilijoita yhdistää Pieksämäki. Asikaiselle, Jantuselle ja Nenoselle se on syntymäkaupunki ja Haminassa syntynyt Hallivuokin on saanut osansa Jantusen puolisona.

Tätä nykyä Pieksämäellä asuu enää Asikainen, sillä Nenonen vaikuttaa Turussa ja pariskunta Hallivuo & Jantunen Jyväskylässä.

Ektoplasma on parapsykologinen termi ja tarkoittaa ainetta, joka saa aikaan henkimaailman materialisoitumisen. Jonkinlaisesta henkimaailman aineellistumisesta on kyse myös tässä näyttelyssä, jonka nuoret tai ainakin suhteellisen nuorekkaana säilyneet taiteilijat ovat purkaneet kallojensa uumenista jotain käsinkosketeltavaa.

Jonna Jantunen (s.1980) tekee monipuolista taidegrafiikkaa, tekniikkoina kuivaneula, monotypia, litografia, puupiirros tai erilaiset valokuvatekniikat, aiheesta riippuen. Joskus teokset ovat usean tekniikan yhdistelmiä. Galleria Kapriisin näyttelyn työt ovat värikkäitä ja maalauksellisia monotypioita. Abstraktit, tärähtäneet, hieman utuiset kuvat luovat unenomaisen tunnelman. Osassa teoksista on vedoksen edessä likainen ja käytössä kulunut pleksi, joka on kontrastina vedoksen raikkaudelle ja lisää jonkinlaisen ”urbaanin klangin”. Kuvaa joutuu katsomaan kuin likaisen ikkunan läpi. Vaikka aiheet ovat suurimmalta osin abstrakteja, saattaa katsoja löytää niistä yllättäviäkin esittäviä elementtejä.

Tuomas Hallivuo (s.1968) tekee viivapiirroksia etsaamalla kuparille. Hän kertoo käyttävän myös lisänä
akvatinta-, mezzotinto- tai kuivaneulatekniikkaa. Kuvissa on paljon tahatonta huumoria, joka osittain syntyy tavastani piirtää, sekä siitä kuinka taitelija käsittelee vakaviakin aiheita. Kapriisin näyttelyyn tulee kaksi teoskokonaisuutta: Ihmissuhdepelin ja Portraits -sarja, sekä joitain yksittäisiä vedoksia viime vuosilta.
Ihmissuhdepeli koostuu 21 muotokuvasta, joiden kunkin koko on 50x50cm. Siinä on lähtöpiste ja maali, kulkureitit pysähdyksineen, sekä lentoreitit. Portraits on teos, jossa on 43 pientä vedosta, jotka muodostavat
yhdessä suuremman kuvan.